Kuulumisia

Tässä on kolme kuukautta mennyt edellisestä tekstistä. Paljon on ollut tärkeitä ja mieleenpainuvia hetkiä, mutta en ole jaksanut vain kirjoittaa.



---
Kivoja Vihreitä tapahtumia on ollut tässä kolmen kuukauden aikana monia.
Tänä syksynä oli yliopiston ja ammattikorkeakoulujen edustajistovaalit ja ollaan käyty ammattikorkeakoululla omputtamassa ensin ehdokkaita rekrytoiden ja sitten ihan vaan vaalikampanjaa tekemässä. Vaikka ihmiset ei aina kauhean kiinnostuneita olekaan ollut, niin on se silti ollut mukavaa. Tuollainen messu- ja järjestön esittelytouhu on kyllä täysin my cup of tea.


Meidän tämän vuoden panos autottomassa päivässä oli vähän säälittävä. Kova oli yritys, mutta koska virallinen autottoman päivän katutapahtuma oli päiväsaikaan keskustassa, ei paikalla käynyt lähes ketään ja meitä oli vain kaksi tyttöä siinä pitämässä pöytää. Sain tosin polkupyöräni turvamerkatuksi ilmaiseksi.


Sitten on ollut kivoja kokouksia, Vihreä Keski-Suomi ry:n (nykyään Keski-Suomen Vihreät ry) syyskokouksessa mut valittiin ens vuodelle hallitukseen, samoin Jyvionin syyskokouksessa mut valittiin Jyvionin hallitukseen.

Viime viikolla oli Jyvionin pikkujoulut. Hauskin ilta pitkään aikaan, tai mulla ainakin oli kivaa. Humala oli melkoinen, mutta baariin oli silti lähdettävä. Mä en normaalisti tanssi, mutta tulipa sitä pikkujouluilla ja baarissa tanssittua. Laulettiin myös Jannen kanssa karaokea.







---
Koulun suhteen on kans paljon hetkiä. Syyskuussa oli yo-kirjoitukset, ja ne on nyt ohi. Itseasiassa koko koulu on ohi. Tuskaista se oli ja meni tosi viime tipoille suoriutuminen, mutta nyt on lakki päässä, lukion päästötodistus saatu ja varsinainen yo-todistus tulee vielä perässä. Suoritin vielä toissaviikolla viimeiset kokeet, alle kaksi viikkoa ennen yo-juhlia. Suoritettu kuitenkin. Yksi tärkeimpiä opetuksia viimeisiltä kouluajoilta on, että mikäli aloitat uuden kielen opiskelun, jossa on jopa täysin uudet kirjaimet, ja lintsaat 2/3 tunneista, niin ei kannata mennä kokeeseen lukematta. Tosin, läpi se venäjän kurssi meni kuitenkin, arvosanalla 5.





---
Loka-marraskuun vaihteessa oli myös muutto. Ensimmäinen muutto, joka ei tapahtunut omasta tahdostani, oikeastaan ihan päinvastoin. Olisin niin mielelläni asunut Ala-Ahdingossa pidempäänkin, mutta putki-, sähkö- ja datakaapeliremonttien takia oli pakko muuttaa. Aiemmat muuttoni ovat olleet helppoja, minulla itselläni on niin vähän tavaraa, mutta meidän asunnossa oli mun ja Sannin tavaroiden lisäksi myös Hallan tavaroista osa. Siivottavaa oli hurjasti ja vaikka kuinka siivottiin ja pestiin, niin ei vuokranantaja ollut tyytyväinen kämpän lopulliseen siisteyteen.


Uusi kotini on kuitenkin ihana. Asun omakotitalon yläkerrassa 25m2 yksiössä, minulla on puulämmitys ja punaiset lautalattiat. Koti on nätti ja viihtyisä ja olen saanut tästä sisustettua omanlaiseni.






---
Sain tänä syksynä myös korjattua yhden vanhan ystävän kanssa välit. Puolentoista vuoden etäisyys teki ihan hyvää, mutta oli ihana löytää toisensa uudelleen ja huomata, että sama ystävyys elää taustalla yhä.



---
Tänä syksynä olen myöskin käynyt Lutakossa keikoilla ja muutenkin melko paljon.
- 31.10. Muuton jälkeen Halloweenina oli hauska olla lutakossa heilan kanssa yhdessä, vaikka joinkin melko tujun humalan.
- 6.11. oli God is an astronaut ja Ghost Brigade lutakossa. Ghost Brigade vähän jäi näkemättä, mutta God is an Astronaut oli livenä aika vaikuttava.
- 22.11. Oli swallow the sun ja soulfallen. Harvinainen ilta, kun jaksoin katsoa melkein molemmat keikat kokonaan. Yleensä en pidä livekeikoista, kun ahdistaa väentungos ja kova musiikki, mutta nyt pidin. Epämiellyttävää tosin oli, kun edessämme seisonut tyttö piereskeli tosi järkyttävän hajuisia pieruja...
- 27.11. oli Riverside ja Adamantra lutakossa. Adamantran keikkaa en pystynyt katsomaan, kun nauratti liikaa. Riversidea en taas jaksanut katsoa, vaan lähdin Lutakosta aikaisin kotiin. Oli ollut kiva päivä ja väsytti liikaa.




Keskiviikkona lähdetään sitten Lontooseen. Koitan saada sieltä kirjoitettua jonkinlaisen koosteen tänne.

Valkoinen kani

Kävelin kotiin ja kadun yli pomppi valkoinen kani. En lähtenyt seuraamaan, väsytti niin paljon, ettei tehnyt mieli joutua ihmemaahan.

Illanviettoa kerrakseen

Jos jonain iltana on paljon päällekkäisiä tapahtumia ja en osaa päättää minne haluan mennä, lannistun, enkä mene minnekään. Eilen illalla oli lutakossa suomiräppiä (Steen1, Teflon Brothers, Kemmuru), infernossa semi-akustista metallia (Manufacturer's Pride unplugged) ja sitten oli vielä järjestötoimintaa Jyvionin Uusien Illan muodossa. Monta viikkoa mietin, että mitäs tässä nyt teen ja iltani muodostui seuraavanlaiseksi:

Neljän aikoihin menin Jyväskylän Paviljongille, sillä siellä on tänä viikonloppuna Hyvän Olon Messut ja Vihreä Keski-Suomi ry on siellä, joten niin olen minäkin (jo kolmatta vuotta putkeen). Rakennettiin messuosasto ja siitä sinkosin Uusien Iltaan. Minulla oli hurjan kivaa, oli paljon ihmisiä ja mulle tulee aina jotenkin aikaansaava olo, kun Vihreiden puuhissa olen mukana.

Joskus kello 21 jälkeen (muistaakseni) lähdin viemään kotiin tavaraa ja siirryin siitä Lutakkoon katsomaan suomiräppiä. Harvoin tuntee itsensä Lutakossa niin ulkopuoliseksi. Katsoin Steen1:n keikan, huikea keikka olikin, vaikka en tosiaan kokenut oikein kuuluvani joukkoon. Onnistuin välttelemään yleistä räppimeininkiä, sillä intensiivisen keikan jälkeen luikahdin illan pimeydessä pois...

...Infernoon. Manufacturer's Pride veti siis semi-akustisesti biisejään aivan huikein uusin sovituksin. Oli reggae-, discohumppa- ja jazzmeininkiä. Manufacturer's Priden muutamat keikat ovat olleet ehdottomasti parhaita livekeikkoja, joilla olen ollut. En tosin kauheasti edes tykkää livemusiikista, mutta tuo oli sen verran kokemisen arvoinen musiikillinen spektaakkeli, että säälin niitä raukkoja, jotka sinne eivät päässeet.

Infernosta tulin kotiin ja menin kiltisti nukkumaan, aamulla suuntana oli Paviljonki.

Kollaasi viime viikoista

On ollut paljon kirjoitettavaa, mutta olen ollut saamaton. Kokoan vähän tässä viime aikoina tapahtuneita mukavuuksia.


Viikko 35
Minusta muuttosiivous on yksi parhaimpia harrasteita, mitä voi olla. Kaveri myi vanhan asuntonsa ja osti uuden, ja minä pääsin siivoamaan molemmat. Uudella asunnollaan pesin ikkunat ja lattiat ja hinkkasin mm. uunin nappeja puhtaaksi, ja kun siivous oli hoidettu, autoin kaveria purkamaan ja järjestelemään asuntoaan. Kävin sitten myös siivoamassa kaverin vanhan asunnon. Imuroin ja pesin lattiat ja siivosin keittiön kaappeja myöten. Kauhean mukavaa, kun on täysin tyhjä asunto ja saa mp3-soittimen seurassa siivoilla ihan rauhassa. Lähdin työhön palkatta, mutta kaveri osti mulle kuitenkin kiitokseksi kahvikoneen. Tälläkin hetkellä nautiskelen hasselpähkinäkahvia.



30.8.
Kesän viimeisen kauppasunnuntain kunniaksi Elävä Kaupunginkeskusta oli järjestänyt Kävelykatukirppiksen. Jyvionilla oli pöytä Aren aukiolla ja myytiin siellä vaatteita, joita meille oli lahjoitettu. Oli nätti ilma, ei satanut, muttei ollut liian kuumakaan. Kävelykatu oli ihan täysin tukossa. Ostin itsellenikin meidän pöydästä muutaman paidan. Oli hirveän kivaa kaikenkaikkiaan, ja päivä meni mukavasti kun siinä oltiin 12-17.





31.8.
Ystäväni Alpo kävi Jyväskylässä ja kävimme kameran kanssa kiertelemässä Tourulassa. Alpon kanssa on aina hurjan mukavaa, hän on kauhean inspiroivaa seuraa. Sain vähän inspiraatiota uuteen novellinpoikaseen, josko siitä saisi ajan kuluessa jotain aikaan. Alpo on ainutlaatuinen ihminen, en tunne toista ihmistä, jolla on samanlainen mielikuvitus.





3.9.
Yliopistolla oli järjestömessut ja olin Jyvionilaisena siellä, oltiin esittelemässä toimintaa, jakamassa uusien ilta -kutsuja ja omenoita. Tollainen messutoiminta on järjestötoiminnassa parasta. Erilaisia messuja ja muita tapahtumia on takana varmaan pitkälti toistakymmentä näiden öö.. neljän vuoden ajalta. Itse vietin suurimman osan ajasta meidän "messupöydällä", joka oli siis järjestetty yliopiston päärakennuksen aulan narikan tiskille muiden poliittisten nuorisojärjestöjen pisteiden kanssa. Kävin vähän kiertelemässä toki muitakin messupöytiä, mutta koska en yliopistossa opiskele, ei siellä kauheasti mulle mitään erityistä ollut.



Muuta mainitsemisen arvoista kivaa parilta viime viikolta:
- Näin yläasteaikaista ystävääni Enniä, jonka kanssa olemme laittoman huonosti olleet yhteyksissä viime aikoina. Kävin hänen luonaan kahvilla.
- Eräs kaverini kävi reissuilunsa ohella pyörähtämässä luonani, ja toi näytille siilinsä
- Koulu alkoi ja innostuin uudestaan matematiikan opiskelusta. Kolme vuotta sitten olen viimeksi lukiomatikkaa opiskellut.
- Tänään oli ruotsin yo-kuuntelut. Eihän se kivaa ollut, mutta onpa ohi.
- Rupesin postcrossaamaan jälleen ja askartelemaan kortteja ja nyt en malttaisi millään keskeyttää askartelua.

Täydellinen kierros

Viimeisen reilun viikon olo on ollut niin huono, ettei ole ollut edes yksittäisiä hetkiä tänne kirjoitettavaksi. Nyt on kuitenkin sellainen euforia, josta tekee mieli kirjoittaa. Tosin tälläkin kertaa hyvä olo liittyy lenkkeilyyn.

Olen ollut vähän laiskempi lenkkeilemään tällä viikolla, ja on ollut kokoajan olo, etten tee tarpeeksi. Eilen en käynyt ollenkaan lenkillä ja toissapäivänä en tehnyt niin paljon kuin olisi pitänyt. Toissapäivänä olin lenkillä kämppikseni ja koirien kanssa ja totesin, että kaverin kanssa käveleminen onkin mukavaa.

Sain irkistä mukaani erään kaverini, jonka kanssa on aina hyviä keskusteluja ja tuo lenkki, minkä normaalisti kävelen, meni ohi ihan sujahtaen, joten jatkoimme matkaamme ja kiersimmekin koko Jyväsjärven. Vähän reilu kolme tuntia hujahti jutellessa, eikä yöaikaan ole edes ohikulkijoita häiritsemässä.

Ilta oli ihanan viileä ja syksy on selkeästi jo tullut. Pitää hankkia paremmat lenkkeilyhousut, jotkut ranteenlämmittimet, mahdollisesti hanskat ja pitää huivia päässä ja ehkä kaulahuivikin olisi hyvä. Ei ole enää kesäkelejä lenkkeillä pelkässä topissa. Ihanaa, että on syksy.

syksy

Kävin eilen illalla lenkillä ja ilma tuoksui syksyltä. Maassa oli keltaisia lehtiä ja lehtiä putoili hiljalleen lisää.

takkeja ja lautasia

Eilisestä työillasta olisi ehkä pitänyt kirjoittaa jo eilen, mutta ei yöllä jaksanut, kun pääsin kotiin vasta kolmen jälkeen. Fiilis on vähän jo kerennyt laantua, mutta viime yönä oli ihan mielettömän energinen olo.

Olin siis illan töissä Tanssisali Lutakossa, kun paikan kaikki omat työntekijät ovat töissä Jurassic Rockissa. Menin kahdeksan aikaan Lutakolle, illan tapahtumaan ovet avattiin noin kello 20.50. Jännitti ihan järjettömästi, kädet tärisivät ja punastelin yksikseni. Olin alkuruuhkan aikaan narikassa töissä ja siitä lähdin yläkertaan keräämään astioita. Kannoin lautasia ja laseja tiskattavaksi tiiviillä tahdilla johonkin kello 23 asti, joihin aikoihin kiire alkoi vähän laantua, kun asiakkaita alkoi valua pois ja ruoat oli syöty ja viini tarjoiltu. Paita oli läpimärkä hiestä ja limsaa ja soodavettä tuli juotua hirvittävät määrät. Vaikka jännitti ja kädet tärisivät, en rikkonut yhtään astiaa.

Paikka suljettiin vähän yhden jälkeen, jolloin olikin enää vain kourallinen asiakkaita jäljellä. Siivous- ja tiskaushommia riitti vielä, itse pesin hellaa. Kun siivoushommat oli hoidettu, oli tarjolla evästä ja mahdollisuus alkoholiin, mutta itsehän en tosiaan juopottele, joten vaan juorusin ja join soodavettä. Vähän vaille kolme oli sitten pakko kipittää kotiin, kun meinasin nukahtaa Lutakon sohville.

Vaikka työtä oli mukava tehdä ja illalla oli mahtava fiilis, niin huomasin jälleen sen, etten ole vielä pysyvästi työkykyinen. Näin edellisyönä (muun muassa) painajaisia kaikesta, mikä voi työskennellessä mennä vikaan ja viime yökin meni painajaisten kanssa. Olen vatvonut päässäni jokaista tiputtamaani haarukkaa ja kaikkea mitä olisin voinut tehdä paremmin, ja tänään olen ollut hirvittävän uupunut. Tällaiset satunnaiset työhommat ovat mukavia, olisin tehnyt tuota vaikka palkattakin.

Olisin kyllä voinut ennen töiden alkua selvittää, että missä on mikäkin paikka, olin aluksi nimittäin melko eksyksissä...

Kesävihreitä Muuramessa

Tästä loppukesästähän on tulossa vallan positiivinen, kun on jo toista kertaa tänä viikonloppuna aihetta tänne kirjoitella. Tällä kertaa kyseessä ihan oikea, suunniteltu tapahtuma.

Tänään oli Vihreän Keski-Suomen piiripäivät Muuramessa Käsityöpaja Kivitaskussa. Olen ollut viime aikoina harmillisen passiivinen kaikkeen Vihreään toimintaan liittyen, viimeksi Vihreilin puoluekokouksessa ja en edes tiennyt tästä tapahtumasta ennen kuin siitä irkissä huudeltiin ja ilmoittauduin hieman yllättäen. Tänään vähän kahdentoista jälkeen lähdimme kimppakyydillä Muurameen. Pääsimme perille ja paikka tuoksui tervalta. Ilma oli ihanan aurinkoinen ja Kivitasku oli kaunis pihapiiri.

Paikalla oli reilu kymmenen henkeä ja teemana oli kokoustaa ja suunnitella toimintaa kahvin ja suolaisen ja makean piirakan ohella. Kaikki nuo vihreät ihmiset ovat oikein mukavia ja kauniissa säässä kokoustaminen on erittäin kiva puuhaa. Vaikken kokousedustajana ollutkaan, niin kokousta oli mielenkiintoista seurata ja sainpa samalla kalenteriinkin täytettä.

Kotiin tulin äsken samaisella kimppakyydillä ja tänään on vielä illaksikin puuhaa. Mukavaa kun on vaihteeksi tällaisia kunnolla aktiivisia päiviä. Teen jälleen kerran lupauksen, että aktivoidun Vihreissä. Nyt kun lukio tulee suoritettua niin on siihen aikaakin. Kun kirjoitan tämän nyt julkisesti blogiin, niin voin käyttää sitä lupauksena itselleni. Siispä, nyt syksyn aikana panostan enemmän tuohon Vihreään puoleen.

Pieniä iloja lenkkeilystä

Oli taas pari päivää väliä lenkkeilyssä ja tänäänkin meinasin saamattomuuttani jättää lenkin väliin. Sain itseni irroitettua vasta kymmenen jälkeen ja lähdin jälleen mp3-soittimeni kanssa tuonne samalle metsäpolulle.

Yleensä kymmenen aikaan lenkkeillessäni ei kauheasti ole muita ihmisiä liikenteessä, mutta tänään Alban ranta oli täynnä kännisiä teinejä, kesäloman viimeinen viikonloppu kun on ja ihmisiä tuli vastaan aina siihen asti kun pääsin sitten Rantaraitin metsäpolun alkuun. Minä pääosin kävelen lenkeilläni, sillä nivelet nilkoissani, polvissani ja lanteissani eivät oikein tykkää juoksemisesta. Olen kuitenkin koittanut jokaisella lenkillä edes vähän aikaa hölkätä tai juosta, jotta saisin enemmän hyötyä lenkistä. Tänään jaksoin yllättäen juosta pidempään kuin aiemmin, kovempaa kuin aiemmin, eikä nivelet tulleet kipeiksi vasta kun nyt kun pääsin kotiin.

Tänään on täysikuu ja nautiskelin koko lenkin ajan kauniista ympäristöstä. Kuokkalan sillalta katselin kuinka taivas oli täysin pilvetön ja mitä kauemmas keskustasta katsoi, sitä tummemmaksi taivas kävi. Fiilistelin PMMP:n Tässä Elämä On -biisiä ja ignorasin ihmisiä, kunnes eräs nuorehko mies pysäytti minut. Yleensä olen kauhean ärsyyntynyt, jos minut lenkillä pysäyttää, mutta miehen tarkoitusperät kuultuani jäi vain hymyilyttämään. Hän pyysi minua ottamaan mukaani avaamattoman kaljan, jonka oli saanut vastaantulijalta ja kantanut sitä mukanaan puolitoista kilometriä. Otin kaljan vastaan ja kiitokseksi sain halauksen ja kyseinen mies vielä kehui minua nätiksi. Kävelimme yhtä matkaa putkisillan läpi ja muistin nähneeni kyseisen herran ulkoiluttamassa koiraansa tuolla Ainolanrannassa ja aiheutin hämmennystä mainitsemalla valkoisen koiransa.

Tulin kotiin yksinäni hymyillen ja hihitellen. Harvoin lenkillä saa kaljan, halauksen ja vielä kehutaan kauniiksi.

Ralliviikonlopun helmi

Ralliviikonloppu on yksi kesän pahimpia koettelemuksia. Olen nyt kolmatta vuotta Jyväskylässä rallien aikaan, koska en muka aiemmilta vuosilta ole oppinut, että pitää lähteä karkuun ja evakkoon viimeistään keskiviikkona ennen ralleja. Olen viettänyt siis taas ralliviikonloppua täällä Jyväskylässä, jonka keskusta on täynnä ralliapinoita kaikkina vuorokauden aikoina. Satuinko muuten mainitsemaan, että asun aivan Jyväskylän keskustassa?

Koko viikonlopun on ollut hermo todella kireällä ja olen turvautunut tupakointiin ensimmäistä kertaa toukokuun jälkeen. Annoin itselleni luvan tupakoida nykyään myös ralliviikonloppuna, aiemmin on ollut lupa tupakoida vain ruotsia opiskellessa. En ole kauheasti lähtenyt ulos kotoa, sillä en tosiaan pidä väentungoksesta ja vihaan sitä, että joka kolmas vastaantuleva känninen apina pysäyttää ja rupeaa avautumaan. Olen kuitenkin käynyt nyt kesän ajan lähes joka viikko viisi kertaa lenkillä, mutta nyt oli melkein viikko taukoa, joten kävin eilen kahdesti lenkillä ja tänään kerran.

Rantaraitti on miellyttävä lenkkeilyreitti, sillä siellä on yleensä hyvin vähän ihmisiä, etenkin ilta-aikoihin jolloin itse tykkään käydä lenkillä. Tänään olin äärimmäisen vittuuntunut, enkä edes meinannut jaksaa lähteä lenkille, kun en halunnut mennä tuosta Kävelykadun ohi. Sain kuitenkin itseni liikkeelle noin kello 23:40 ja kävelin lähes koko lenkin vihaisella tarmolla kiinnittämättä mitään huomiota muihin ihmisiin mp3-soittimen peittäessä kaikki pääni ulkopuoliset äänet. Rantaraitti on lenkkeilypolun lisäksi myös kaunis maisemareitti Jyväsjärven ympäri. Melkein kierrettyäni lenkin pysähdyin ensimmäistä kertaa oikeasti ihailemaan maisemaa. Yö oli pimeä ja vedenpinta näytti siniseltä silkiltä ja kaupungin valot järven toisella puolella heijastuivat vedenpintaan. Juuri samalla hetkellä, kun pysähdyin ihastelemaan maisemaa, mp3-soittimeni valitsi biisiksi David Hodgesin ja Amy Leen Fall Into Youn. Biisi herkkyydessään ja maisema kauneudessaan saivat vitutuksen katoamaan ja istuin nautiskelemassa olostani tuon biisin verran.

Vitutus toki palasi heti, kun Rantaraitti vaihtui Ainolanrantaan ja piti lähteä ylittämään Kuokkalan siltaa. Mutta ainakin oli yksi hyvä hetki tänä viikonloppuna.

Täysin Naamat

Tunnustan, olen melko kokematon festarikävijä. Inhoan väentungosta ja liian kovaa musiikkia ja festareilla on molempia. Katselisin mielelläni festareilla keikkoja jostain yläilmoista, josta näkisin yleisön ja näkisin keikan, mutta itse sinne tungokseen en halua mennä ahdistumaan, eksymään ja hukkaamaan tavaroitani. Festarikokemukseni rajoittuvat siis työskentelyyn Qstockissa, Ämyrockissa ja Naamoilla kahtena vuonna, sekä yhteen juhannukseen Rauman Meren Juhannuksessa. Provinssirockit ja Ilosaarirockit ovat siis kokematta ja todennäköisesti jäävätkin kokematta, ellei tapahdu jotain ihmettä tai Alanis Morissette päätä esiintyä jommassa kummassa. Silti sanon, että Naamat on Suomen paras festivaali, ja minulle oikein sopiva asiakasmäärän ollessa se 800, ja minulle tuo oli kesän paras viikonloppu. Ehdottomasti.

Viikonloppu meni täysin selvinpäin, eikä pelkästään sen vuoksi, että olin siellä töissä. Olen nyt ollut 8 viikkoa alkoholitta, ja olen päättänyt olla siihen asti, että kaveri synnyttää. Tämä on se, mitä muille kerron, todellisuudessa olen suunnitellut, että olisin vuoden täysin alkoholitta. En vain ole keksinyt mitään julkaisukelpoista syytä tälle, ja jostain syystä suomalaisessa kulttuurissa pitää selitellä juomattomuuttaan paljon enemmän kuin juomistaan. Ihmiset aina ihmettelevät miten jaksan katsella selvinpäin muiden juomista, ja itsekin sitä toisinaan mietin, mutta yleensä minulla on hauskaa joko muiden kanssa tai muiden kustannuksella.

Joka tapauksessa, olin viikonlopun selvinpäin. Työvuoroni alkoi perjantaina 20.30, mutta menin paikalle työntekijäkyydillä, joten olin siellä noin kolmen aikoihin. Puuhailin siinä kaikenlaista, mutta suurimman osan ajasta ennen työvuoroa vietin tuttavieni telttaleirissä. Itse en viihtyisi telttamajoituksessa, olen sen verran ahdasmielinen, mutta mielelläni hengailen telttailijoiden kanssa. Kaveri soitti kitaralla tuttuja biisejä ja laulettiin porukalla mukana ja juteltiin ja mitä näitä nyt on. Minusta on mukava ihan tarkkaillakin tuollaista touhua. Illan olin sitten työvuorossa ja sehän on aina mukavaa.

Lauantaina heräsin 9 tunnin yöunien jälkeen työntekijämajoituksen kovalta lattialta ja keräsin itseni ja makuupussini, jossa ei ole vetoketjua, ja lähdin festarialueelle energiajuomani kanssa. Jäin hengaamaan infopisteelle pitämään sadetta ja vietinkin siinä sitten koko päivän. Oma työvuoroni alkoi 20.30, mutta olin varmaan jo joskus 10.30 aikoihin siinä infopisteellä. Tein välillä muiden töitä, tanssahtelin Club Old Fartsien soittamien biisien tahtiin, nauroin ja kerrottiin huonoja vitsejä. Vietin siinä infopisteellä sen 10 tuntia ennen omaa työvuoroani ja sitten toki oman työvuoroni ja 15 tunnin infopisteilyn jälkeen hyppäsin bussiin ja tulin kotiin yöksi. Nukutti muuten pirun hyvin. Infopisteen muut työntekijät olivat ihan huippuporukkaa ja festarikävijät olivat hirvittävän hauskoja. Kaikki kuulostaa hirveän lattealta kirjoitettuna, mutta voitte vain kuvitella kuinka hauskaa on seistä pienen koottavan kangaspaviljongin alla parhaimmillaan kai kuuden ihmisen voimin ja laulaa yhteislauluja. Sade ei juuri haitannut, eikä kylmyyskään tuntunut missään. Vieläkin hymyilyttää.

Ensi vuonna tietysti Naamoille jälleen, josko siitä tulisi yhtä mainio viikonloppu kuin mitä tämänvuotinen oli. Täytyy kyllä kiittää kaikkia järjestäjiä ja mainioita asiakkaita ja työntekijöitä. Naamat 2009 on todennäköisesti se ensimmäinen asia, mikä tulee ensimmäisenä mieleen, kun tulevaisuudessa muistelen Rakkauden Kesää 2009.

Aloitan blogin!

Kolme vuotta lusmuttuani sairaslomalla ja masentuneena, tein itselleni Pyhän Lupauksen, että otan itseäni niskasta kiinni ja teen asioita, joilla on merkitystä. En tarkoita maailman pelastamista, enkä nälänhädän poistamista, ja maailman lapsetkin on jo pelastettu, kun Farrah Fawcett sai taivaan portilla yhden toivomuksen. Merkityksellisillä asioilla tarkoitan sitä, että nousen tästä sängyltä ja hankin itselleni kokemuksia, elämyksiä ja muistoja, jotta voin sanoa eläneeni. Todellisuudessahan tämä blogi on 20-vuotiaan soon-to-be-työkyvyttömyyseläkeläisen kriisiä, siitä mihin elämänsä tuhlaa ja jälleen yksi "hyvä" tekosyy vältellä ruotsin ylioppilaskirjoituksiin lukemista. Inspiraation tähän sain ystävältäni Alpolta, jonka kanssa aihetta sivuttiin keskustelussamme, joka käytiin erään tällaisen Merkityksellisen kesäpäivänvieton jälkeen. Olemme molemmat yhteiskunnan mittapuilla hieman syrjäytyineitä ja meillä molemmilla on läheinen suhde tietokoneidemme kanssa, joten upea iltapäivä Laukaan kesäteatterissa Kesäyön Unelmaa katsomassa jää varmasti molemmille mieleen.

Kirjoitan tänne ihan itselleni muistiksi hetkiä ja kokemuksia, pieniä tai isoja, mahdollisesti absurdeja ja sopivan satunnaisia. Asioita ja hetkiä, jotka tuntuvat merkittäviltä tässä mun pienessä valtakunnassa, jonka muodostaa sänky, tietokone ja Kalpikselta ostetut seitsemän euron karkkipussit, ja nää kesän mukanaantuomat pienet lisät, kuten lenkit Jyväsjärven ympäri (melkein) päivittäin. Tästä lähtee, jos tällä saisin itseni huijattua uskomaan, että mä elän ja mullahan on elämässäni vaikka mitä hienoa (joojoo, kyllä mä tiedän, että mulla on elämässäni ihanuuksia ja paljon kaikkea, mutta saan mä vähän melankolisoida, jos hälyyn).