Ralliviikonlopun helmi

Ralliviikonloppu on yksi kesän pahimpia koettelemuksia. Olen nyt kolmatta vuotta Jyväskylässä rallien aikaan, koska en muka aiemmilta vuosilta ole oppinut, että pitää lähteä karkuun ja evakkoon viimeistään keskiviikkona ennen ralleja. Olen viettänyt siis taas ralliviikonloppua täällä Jyväskylässä, jonka keskusta on täynnä ralliapinoita kaikkina vuorokauden aikoina. Satuinko muuten mainitsemaan, että asun aivan Jyväskylän keskustassa?

Koko viikonlopun on ollut hermo todella kireällä ja olen turvautunut tupakointiin ensimmäistä kertaa toukokuun jälkeen. Annoin itselleni luvan tupakoida nykyään myös ralliviikonloppuna, aiemmin on ollut lupa tupakoida vain ruotsia opiskellessa. En ole kauheasti lähtenyt ulos kotoa, sillä en tosiaan pidä väentungoksesta ja vihaan sitä, että joka kolmas vastaantuleva känninen apina pysäyttää ja rupeaa avautumaan. Olen kuitenkin käynyt nyt kesän ajan lähes joka viikko viisi kertaa lenkillä, mutta nyt oli melkein viikko taukoa, joten kävin eilen kahdesti lenkillä ja tänään kerran.

Rantaraitti on miellyttävä lenkkeilyreitti, sillä siellä on yleensä hyvin vähän ihmisiä, etenkin ilta-aikoihin jolloin itse tykkään käydä lenkillä. Tänään olin äärimmäisen vittuuntunut, enkä edes meinannut jaksaa lähteä lenkille, kun en halunnut mennä tuosta Kävelykadun ohi. Sain kuitenkin itseni liikkeelle noin kello 23:40 ja kävelin lähes koko lenkin vihaisella tarmolla kiinnittämättä mitään huomiota muihin ihmisiin mp3-soittimen peittäessä kaikki pääni ulkopuoliset äänet. Rantaraitti on lenkkeilypolun lisäksi myös kaunis maisemareitti Jyväsjärven ympäri. Melkein kierrettyäni lenkin pysähdyin ensimmäistä kertaa oikeasti ihailemaan maisemaa. Yö oli pimeä ja vedenpinta näytti siniseltä silkiltä ja kaupungin valot järven toisella puolella heijastuivat vedenpintaan. Juuri samalla hetkellä, kun pysähdyin ihastelemaan maisemaa, mp3-soittimeni valitsi biisiksi David Hodgesin ja Amy Leen Fall Into Youn. Biisi herkkyydessään ja maisema kauneudessaan saivat vitutuksen katoamaan ja istuin nautiskelemassa olostani tuon biisin verran.

Vitutus toki palasi heti, kun Rantaraitti vaihtui Ainolanrantaan ja piti lähteä ylittämään Kuokkalan siltaa. Mutta ainakin oli yksi hyvä hetki tänä viikonloppuna.