Kolme vuotta lusmuttuani sairaslomalla ja masentuneena, tein itselleni Pyhän Lupauksen, että otan itseäni niskasta kiinni ja teen asioita, joilla on merkitystä. En tarkoita maailman pelastamista, enkä nälänhädän poistamista, ja maailman lapsetkin on jo pelastettu, kun Farrah Fawcett sai taivaan portilla yhden toivomuksen. Merkityksellisillä asioilla tarkoitan sitä, että nousen tästä sängyltä ja hankin itselleni kokemuksia, elämyksiä ja muistoja, jotta voin sanoa eläneeni. Todellisuudessahan tämä blogi on 20-vuotiaan soon-to-be-työkyvyttömyyseläkeläisen kriisiä, siitä mihin elämänsä tuhlaa ja jälleen yksi "hyvä" tekosyy vältellä ruotsin ylioppilaskirjoituksiin lukemista. Inspiraation tähän sain ystävältäni Alpolta, jonka kanssa aihetta sivuttiin keskustelussamme, joka käytiin erään tällaisen Merkityksellisen kesäpäivänvieton jälkeen. Olemme molemmat yhteiskunnan mittapuilla hieman syrjäytyineitä ja meillä molemmilla on läheinen suhde tietokoneidemme kanssa, joten upea iltapäivä Laukaan kesäteatterissa Kesäyön Unelmaa katsomassa jää varmasti molemmille mieleen.
Kirjoitan tänne ihan itselleni muistiksi hetkiä ja kokemuksia, pieniä tai isoja, mahdollisesti absurdeja ja sopivan satunnaisia. Asioita ja hetkiä, jotka tuntuvat merkittäviltä tässä mun pienessä valtakunnassa, jonka muodostaa sänky, tietokone ja Kalpikselta ostetut seitsemän euron karkkipussit, ja nää kesän mukanaantuomat pienet lisät, kuten lenkit Jyväsjärven ympäri (melkein) päivittäin. Tästä lähtee, jos tällä saisin itseni huijattua uskomaan, että mä elän ja mullahan on elämässäni vaikka mitä hienoa (joojoo, kyllä mä tiedän, että mulla on elämässäni ihanuuksia ja paljon kaikkea, mutta saan mä vähän melankolisoida, jos hälyyn).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti