Täydellinen kierros

Viimeisen reilun viikon olo on ollut niin huono, ettei ole ollut edes yksittäisiä hetkiä tänne kirjoitettavaksi. Nyt on kuitenkin sellainen euforia, josta tekee mieli kirjoittaa. Tosin tälläkin kertaa hyvä olo liittyy lenkkeilyyn.

Olen ollut vähän laiskempi lenkkeilemään tällä viikolla, ja on ollut kokoajan olo, etten tee tarpeeksi. Eilen en käynyt ollenkaan lenkillä ja toissapäivänä en tehnyt niin paljon kuin olisi pitänyt. Toissapäivänä olin lenkillä kämppikseni ja koirien kanssa ja totesin, että kaverin kanssa käveleminen onkin mukavaa.

Sain irkistä mukaani erään kaverini, jonka kanssa on aina hyviä keskusteluja ja tuo lenkki, minkä normaalisti kävelen, meni ohi ihan sujahtaen, joten jatkoimme matkaamme ja kiersimmekin koko Jyväsjärven. Vähän reilu kolme tuntia hujahti jutellessa, eikä yöaikaan ole edes ohikulkijoita häiritsemässä.

Ilta oli ihanan viileä ja syksy on selkeästi jo tullut. Pitää hankkia paremmat lenkkeilyhousut, jotkut ranteenlämmittimet, mahdollisesti hanskat ja pitää huivia päässä ja ehkä kaulahuivikin olisi hyvä. Ei ole enää kesäkelejä lenkkeillä pelkässä topissa. Ihanaa, että on syksy.

syksy

Kävin eilen illalla lenkillä ja ilma tuoksui syksyltä. Maassa oli keltaisia lehtiä ja lehtiä putoili hiljalleen lisää.

takkeja ja lautasia

Eilisestä työillasta olisi ehkä pitänyt kirjoittaa jo eilen, mutta ei yöllä jaksanut, kun pääsin kotiin vasta kolmen jälkeen. Fiilis on vähän jo kerennyt laantua, mutta viime yönä oli ihan mielettömän energinen olo.

Olin siis illan töissä Tanssisali Lutakossa, kun paikan kaikki omat työntekijät ovat töissä Jurassic Rockissa. Menin kahdeksan aikaan Lutakolle, illan tapahtumaan ovet avattiin noin kello 20.50. Jännitti ihan järjettömästi, kädet tärisivät ja punastelin yksikseni. Olin alkuruuhkan aikaan narikassa töissä ja siitä lähdin yläkertaan keräämään astioita. Kannoin lautasia ja laseja tiskattavaksi tiiviillä tahdilla johonkin kello 23 asti, joihin aikoihin kiire alkoi vähän laantua, kun asiakkaita alkoi valua pois ja ruoat oli syöty ja viini tarjoiltu. Paita oli läpimärkä hiestä ja limsaa ja soodavettä tuli juotua hirvittävät määrät. Vaikka jännitti ja kädet tärisivät, en rikkonut yhtään astiaa.

Paikka suljettiin vähän yhden jälkeen, jolloin olikin enää vain kourallinen asiakkaita jäljellä. Siivous- ja tiskaushommia riitti vielä, itse pesin hellaa. Kun siivoushommat oli hoidettu, oli tarjolla evästä ja mahdollisuus alkoholiin, mutta itsehän en tosiaan juopottele, joten vaan juorusin ja join soodavettä. Vähän vaille kolme oli sitten pakko kipittää kotiin, kun meinasin nukahtaa Lutakon sohville.

Vaikka työtä oli mukava tehdä ja illalla oli mahtava fiilis, niin huomasin jälleen sen, etten ole vielä pysyvästi työkykyinen. Näin edellisyönä (muun muassa) painajaisia kaikesta, mikä voi työskennellessä mennä vikaan ja viime yökin meni painajaisten kanssa. Olen vatvonut päässäni jokaista tiputtamaani haarukkaa ja kaikkea mitä olisin voinut tehdä paremmin, ja tänään olen ollut hirvittävän uupunut. Tällaiset satunnaiset työhommat ovat mukavia, olisin tehnyt tuota vaikka palkattakin.

Olisin kyllä voinut ennen töiden alkua selvittää, että missä on mikäkin paikka, olin aluksi nimittäin melko eksyksissä...

Kesävihreitä Muuramessa

Tästä loppukesästähän on tulossa vallan positiivinen, kun on jo toista kertaa tänä viikonloppuna aihetta tänne kirjoitella. Tällä kertaa kyseessä ihan oikea, suunniteltu tapahtuma.

Tänään oli Vihreän Keski-Suomen piiripäivät Muuramessa Käsityöpaja Kivitaskussa. Olen ollut viime aikoina harmillisen passiivinen kaikkeen Vihreään toimintaan liittyen, viimeksi Vihreilin puoluekokouksessa ja en edes tiennyt tästä tapahtumasta ennen kuin siitä irkissä huudeltiin ja ilmoittauduin hieman yllättäen. Tänään vähän kahdentoista jälkeen lähdimme kimppakyydillä Muurameen. Pääsimme perille ja paikka tuoksui tervalta. Ilma oli ihanan aurinkoinen ja Kivitasku oli kaunis pihapiiri.

Paikalla oli reilu kymmenen henkeä ja teemana oli kokoustaa ja suunnitella toimintaa kahvin ja suolaisen ja makean piirakan ohella. Kaikki nuo vihreät ihmiset ovat oikein mukavia ja kauniissa säässä kokoustaminen on erittäin kiva puuhaa. Vaikken kokousedustajana ollutkaan, niin kokousta oli mielenkiintoista seurata ja sainpa samalla kalenteriinkin täytettä.

Kotiin tulin äsken samaisella kimppakyydillä ja tänään on vielä illaksikin puuhaa. Mukavaa kun on vaihteeksi tällaisia kunnolla aktiivisia päiviä. Teen jälleen kerran lupauksen, että aktivoidun Vihreissä. Nyt kun lukio tulee suoritettua niin on siihen aikaakin. Kun kirjoitan tämän nyt julkisesti blogiin, niin voin käyttää sitä lupauksena itselleni. Siispä, nyt syksyn aikana panostan enemmän tuohon Vihreään puoleen.

Pieniä iloja lenkkeilystä

Oli taas pari päivää väliä lenkkeilyssä ja tänäänkin meinasin saamattomuuttani jättää lenkin väliin. Sain itseni irroitettua vasta kymmenen jälkeen ja lähdin jälleen mp3-soittimeni kanssa tuonne samalle metsäpolulle.

Yleensä kymmenen aikaan lenkkeillessäni ei kauheasti ole muita ihmisiä liikenteessä, mutta tänään Alban ranta oli täynnä kännisiä teinejä, kesäloman viimeinen viikonloppu kun on ja ihmisiä tuli vastaan aina siihen asti kun pääsin sitten Rantaraitin metsäpolun alkuun. Minä pääosin kävelen lenkeilläni, sillä nivelet nilkoissani, polvissani ja lanteissani eivät oikein tykkää juoksemisesta. Olen kuitenkin koittanut jokaisella lenkillä edes vähän aikaa hölkätä tai juosta, jotta saisin enemmän hyötyä lenkistä. Tänään jaksoin yllättäen juosta pidempään kuin aiemmin, kovempaa kuin aiemmin, eikä nivelet tulleet kipeiksi vasta kun nyt kun pääsin kotiin.

Tänään on täysikuu ja nautiskelin koko lenkin ajan kauniista ympäristöstä. Kuokkalan sillalta katselin kuinka taivas oli täysin pilvetön ja mitä kauemmas keskustasta katsoi, sitä tummemmaksi taivas kävi. Fiilistelin PMMP:n Tässä Elämä On -biisiä ja ignorasin ihmisiä, kunnes eräs nuorehko mies pysäytti minut. Yleensä olen kauhean ärsyyntynyt, jos minut lenkillä pysäyttää, mutta miehen tarkoitusperät kuultuani jäi vain hymyilyttämään. Hän pyysi minua ottamaan mukaani avaamattoman kaljan, jonka oli saanut vastaantulijalta ja kantanut sitä mukanaan puolitoista kilometriä. Otin kaljan vastaan ja kiitokseksi sain halauksen ja kyseinen mies vielä kehui minua nätiksi. Kävelimme yhtä matkaa putkisillan läpi ja muistin nähneeni kyseisen herran ulkoiluttamassa koiraansa tuolla Ainolanrannassa ja aiheutin hämmennystä mainitsemalla valkoisen koiransa.

Tulin kotiin yksinäni hymyillen ja hihitellen. Harvoin lenkillä saa kaljan, halauksen ja vielä kehutaan kauniiksi.

Ralliviikonlopun helmi

Ralliviikonloppu on yksi kesän pahimpia koettelemuksia. Olen nyt kolmatta vuotta Jyväskylässä rallien aikaan, koska en muka aiemmilta vuosilta ole oppinut, että pitää lähteä karkuun ja evakkoon viimeistään keskiviikkona ennen ralleja. Olen viettänyt siis taas ralliviikonloppua täällä Jyväskylässä, jonka keskusta on täynnä ralliapinoita kaikkina vuorokauden aikoina. Satuinko muuten mainitsemaan, että asun aivan Jyväskylän keskustassa?

Koko viikonlopun on ollut hermo todella kireällä ja olen turvautunut tupakointiin ensimmäistä kertaa toukokuun jälkeen. Annoin itselleni luvan tupakoida nykyään myös ralliviikonloppuna, aiemmin on ollut lupa tupakoida vain ruotsia opiskellessa. En ole kauheasti lähtenyt ulos kotoa, sillä en tosiaan pidä väentungoksesta ja vihaan sitä, että joka kolmas vastaantuleva känninen apina pysäyttää ja rupeaa avautumaan. Olen kuitenkin käynyt nyt kesän ajan lähes joka viikko viisi kertaa lenkillä, mutta nyt oli melkein viikko taukoa, joten kävin eilen kahdesti lenkillä ja tänään kerran.

Rantaraitti on miellyttävä lenkkeilyreitti, sillä siellä on yleensä hyvin vähän ihmisiä, etenkin ilta-aikoihin jolloin itse tykkään käydä lenkillä. Tänään olin äärimmäisen vittuuntunut, enkä edes meinannut jaksaa lähteä lenkille, kun en halunnut mennä tuosta Kävelykadun ohi. Sain kuitenkin itseni liikkeelle noin kello 23:40 ja kävelin lähes koko lenkin vihaisella tarmolla kiinnittämättä mitään huomiota muihin ihmisiin mp3-soittimen peittäessä kaikki pääni ulkopuoliset äänet. Rantaraitti on lenkkeilypolun lisäksi myös kaunis maisemareitti Jyväsjärven ympäri. Melkein kierrettyäni lenkin pysähdyin ensimmäistä kertaa oikeasti ihailemaan maisemaa. Yö oli pimeä ja vedenpinta näytti siniseltä silkiltä ja kaupungin valot järven toisella puolella heijastuivat vedenpintaan. Juuri samalla hetkellä, kun pysähdyin ihastelemaan maisemaa, mp3-soittimeni valitsi biisiksi David Hodgesin ja Amy Leen Fall Into Youn. Biisi herkkyydessään ja maisema kauneudessaan saivat vitutuksen katoamaan ja istuin nautiskelemassa olostani tuon biisin verran.

Vitutus toki palasi heti, kun Rantaraitti vaihtui Ainolanrantaan ja piti lähteä ylittämään Kuokkalan siltaa. Mutta ainakin oli yksi hyvä hetki tänä viikonloppuna.