Täysin Naamat

Tunnustan, olen melko kokematon festarikävijä. Inhoan väentungosta ja liian kovaa musiikkia ja festareilla on molempia. Katselisin mielelläni festareilla keikkoja jostain yläilmoista, josta näkisin yleisön ja näkisin keikan, mutta itse sinne tungokseen en halua mennä ahdistumaan, eksymään ja hukkaamaan tavaroitani. Festarikokemukseni rajoittuvat siis työskentelyyn Qstockissa, Ämyrockissa ja Naamoilla kahtena vuonna, sekä yhteen juhannukseen Rauman Meren Juhannuksessa. Provinssirockit ja Ilosaarirockit ovat siis kokematta ja todennäköisesti jäävätkin kokematta, ellei tapahdu jotain ihmettä tai Alanis Morissette päätä esiintyä jommassa kummassa. Silti sanon, että Naamat on Suomen paras festivaali, ja minulle oikein sopiva asiakasmäärän ollessa se 800, ja minulle tuo oli kesän paras viikonloppu. Ehdottomasti.

Viikonloppu meni täysin selvinpäin, eikä pelkästään sen vuoksi, että olin siellä töissä. Olen nyt ollut 8 viikkoa alkoholitta, ja olen päättänyt olla siihen asti, että kaveri synnyttää. Tämä on se, mitä muille kerron, todellisuudessa olen suunnitellut, että olisin vuoden täysin alkoholitta. En vain ole keksinyt mitään julkaisukelpoista syytä tälle, ja jostain syystä suomalaisessa kulttuurissa pitää selitellä juomattomuuttaan paljon enemmän kuin juomistaan. Ihmiset aina ihmettelevät miten jaksan katsella selvinpäin muiden juomista, ja itsekin sitä toisinaan mietin, mutta yleensä minulla on hauskaa joko muiden kanssa tai muiden kustannuksella.

Joka tapauksessa, olin viikonlopun selvinpäin. Työvuoroni alkoi perjantaina 20.30, mutta menin paikalle työntekijäkyydillä, joten olin siellä noin kolmen aikoihin. Puuhailin siinä kaikenlaista, mutta suurimman osan ajasta ennen työvuoroa vietin tuttavieni telttaleirissä. Itse en viihtyisi telttamajoituksessa, olen sen verran ahdasmielinen, mutta mielelläni hengailen telttailijoiden kanssa. Kaveri soitti kitaralla tuttuja biisejä ja laulettiin porukalla mukana ja juteltiin ja mitä näitä nyt on. Minusta on mukava ihan tarkkaillakin tuollaista touhua. Illan olin sitten työvuorossa ja sehän on aina mukavaa.

Lauantaina heräsin 9 tunnin yöunien jälkeen työntekijämajoituksen kovalta lattialta ja keräsin itseni ja makuupussini, jossa ei ole vetoketjua, ja lähdin festarialueelle energiajuomani kanssa. Jäin hengaamaan infopisteelle pitämään sadetta ja vietinkin siinä sitten koko päivän. Oma työvuoroni alkoi 20.30, mutta olin varmaan jo joskus 10.30 aikoihin siinä infopisteellä. Tein välillä muiden töitä, tanssahtelin Club Old Fartsien soittamien biisien tahtiin, nauroin ja kerrottiin huonoja vitsejä. Vietin siinä infopisteellä sen 10 tuntia ennen omaa työvuoroani ja sitten toki oman työvuoroni ja 15 tunnin infopisteilyn jälkeen hyppäsin bussiin ja tulin kotiin yöksi. Nukutti muuten pirun hyvin. Infopisteen muut työntekijät olivat ihan huippuporukkaa ja festarikävijät olivat hirvittävän hauskoja. Kaikki kuulostaa hirveän lattealta kirjoitettuna, mutta voitte vain kuvitella kuinka hauskaa on seistä pienen koottavan kangaspaviljongin alla parhaimmillaan kai kuuden ihmisen voimin ja laulaa yhteislauluja. Sade ei juuri haitannut, eikä kylmyyskään tuntunut missään. Vieläkin hymyilyttää.

Ensi vuonna tietysti Naamoille jälleen, josko siitä tulisi yhtä mainio viikonloppu kuin mitä tämänvuotinen oli. Täytyy kyllä kiittää kaikkia järjestäjiä ja mainioita asiakkaita ja työntekijöitä. Naamat 2009 on todennäköisesti se ensimmäinen asia, mikä tulee ensimmäisenä mieleen, kun tulevaisuudessa muistelen Rakkauden Kesää 2009.

Aloitan blogin!

Kolme vuotta lusmuttuani sairaslomalla ja masentuneena, tein itselleni Pyhän Lupauksen, että otan itseäni niskasta kiinni ja teen asioita, joilla on merkitystä. En tarkoita maailman pelastamista, enkä nälänhädän poistamista, ja maailman lapsetkin on jo pelastettu, kun Farrah Fawcett sai taivaan portilla yhden toivomuksen. Merkityksellisillä asioilla tarkoitan sitä, että nousen tästä sängyltä ja hankin itselleni kokemuksia, elämyksiä ja muistoja, jotta voin sanoa eläneeni. Todellisuudessahan tämä blogi on 20-vuotiaan soon-to-be-työkyvyttömyyseläkeläisen kriisiä, siitä mihin elämänsä tuhlaa ja jälleen yksi "hyvä" tekosyy vältellä ruotsin ylioppilaskirjoituksiin lukemista. Inspiraation tähän sain ystävältäni Alpolta, jonka kanssa aihetta sivuttiin keskustelussamme, joka käytiin erään tällaisen Merkityksellisen kesäpäivänvieton jälkeen. Olemme molemmat yhteiskunnan mittapuilla hieman syrjäytyineitä ja meillä molemmilla on läheinen suhde tietokoneidemme kanssa, joten upea iltapäivä Laukaan kesäteatterissa Kesäyön Unelmaa katsomassa jää varmasti molemmille mieleen.

Kirjoitan tänne ihan itselleni muistiksi hetkiä ja kokemuksia, pieniä tai isoja, mahdollisesti absurdeja ja sopivan satunnaisia. Asioita ja hetkiä, jotka tuntuvat merkittäviltä tässä mun pienessä valtakunnassa, jonka muodostaa sänky, tietokone ja Kalpikselta ostetut seitsemän euron karkkipussit, ja nää kesän mukanaantuomat pienet lisät, kuten lenkit Jyväsjärven ympäri (melkein) päivittäin. Tästä lähtee, jos tällä saisin itseni huijattua uskomaan, että mä elän ja mullahan on elämässäni vaikka mitä hienoa (joojoo, kyllä mä tiedän, että mulla on elämässäni ihanuuksia ja paljon kaikkea, mutta saan mä vähän melankolisoida, jos hälyyn).